puhelimen tarina

Patentit ja puhelin

Puhelin on muuttanut maailmaa ja vaikuttanut kehitykseen jo lähes 130 vuotta. Puhelimeen ja puheen siirtoon liittyy valtava määrä patentteja. Tämä osoittaa, että harvoin jokin asia on loppuun keksitty vaan alkuperäinen idea laajenee, siihen liittyy uusia asioita. Kehityksen kulussa näitä uusia asioita suojataan patenteilla, jotka ovat aikansa voimassa, lakkaavat aikanaan ja korvautuvat teknisen kehityksen myötä uusilla patenteilla.

Ensimmäisen alkeellisen puhelimen esitteli Euroopassa 1860-luvulla saksalainen Philipp Reis. Puhelin siirsi surkeasti puhetta mutta musiikkia hieman paremmin.

Seuraavalla vuosikymmenellä puhelimen parissa työskentelivät amerikkalaiset Graham Bell ja Elisha Gray, jotka onnistuivat kehittämään toimivan kunnolla puhetta siirtävän puhelimen. Bell teki patenttihakemuksen 14. helmikuuta 1876 ja kahta tuntia myöhemmin Gray jätti patenttivirastoon kirjelmän, joka oli täydellinen kuvaus hänen keksimästään puhelimesta.

(Bellin puhelin 1876; oikealla Grayn puhelin 1876)

Patentti myönnettiin Bellille 7 maaliskuuta 1876, koska hän oli jättänyt hakemuspaperit kaksi tuntia aikaisemmin kuin Gray ja koska kyseessä oli nimenomaan patenttihakemus kun taas Grayllä oli kyseessä ”ennakkoilmoitus” tulevasta patenttihakemuksesta. Ratkaisu johti sittemmin katkeraan oikeusriitaan, joka päättyi Bellin voittoon. Bell vaurastui keksinnöllään suuresti ja perusti tunnetun Bell yhtymän.

Puhelimelle ei ennustettu menestystä, sillä lennätin oli jo vakiinnuttanut asemansa tiedonvälittäjänä ja, kuten Englannissa todettiin, ”lähettipoikia on aina riittävästi tarjolla”.

Bell ei kuitenkaan patentoinut puhelintaan Euroopassa, joten täkäläiset valmistajat mm. saksalainen Siemens kykenivät kopioimaan puhelimen toimintaperiaatteen ja valmistamaan puhelimia massatuotantona, peräti 200 puhelimen päivävauhtia.

Suomessa joulukuussa 1877 asennutti tehtailija Johan Nissinen Suomen ensimmäisen puhelinyhteyden firmansa konttorin ja myymälän välille.

Edison paranteli puhelinta tuomalla siihen hiilimikrofonin ja erillisen puhetorven.

Tämän jälkeen puhelimen kehityksen painopiste siirtyi puhelinkeskuksiin ensin käsivälitteisiin ja sittemmin automaattikeskuksiin. Keskuksen myötä ilmestyi puhelimeen numeron valintalevy 1904. Eräs tärkeä virstanpylväs oli tietokoneohjatun puhelinkeskuksen keksiminen, jonka loi Bell laboratoriossa työskentelevä amerikkalainen Erna Schneider Hoover. Hän oli ensimmäisen tietokoneohjelmistolle vuonna 1971 myönnetyn patentin haltija. Hänen keksimänsä keskuksen toimintaperiaatteet ovat käytössä vielä tänäkin päivänä.

Lisää vauhtia puhelintekniikkaan toi USA:ssa 1970 patentoitu valokaapelin valmistusmenetelmä keksintö, jolla valo saatiin pysymään optisen kuidun sisässä. Tämä mullisti koko tiedonsiirron mahdollistamalla valtavan kapasiteetin ilman häiriöitä.

Uusi mullistus puhelimen historiassa tapahtui 1973. , jolloin amerikkalaisen yhtiön Martin Cooper soitti maailman ensimmäisen kännykkäpuhelun. Yhtiö haki hetimiten erästä analogisen kännykkätekniikan peruspatenttia, joka myönnettiin 1975.

(Cooperin patentin kansilehti)

Toinen mullistus tapahtui digitaalitekniikan käyttöönoton myötä 1990 luvun alussa ja sen tuloksena ovat nykyaikaiset kännykät, jotka ovat jo paljon muuta kuin pelkkiä puhelimia.

Kun Bell sai ensimmäisen puhelimeen liittyvän patentin, kattoi patentti kaiken sen hetkisen tietämyksen puhelimesta. Nykytermein ilmaistuna patentti oli essentiaalipatentti, sillä sen kiertäminen oli mahdotonta. Ihastuttava tilanne keksijälle ja niinpä Bell keräsinkin huomattavan omaisuuden. Hän haki patentin kuitenkin vain USA:ssa ja niinpä muu maailma kopio keksinnön oikopäätä ja siten syntyi uusia teollisuuden aloja.

Nykypäivän matkapuhelimissa tulevaisuuden puhelimista puhumattakaan tuollainen saavutus ei enää liene mahdollista. Ne ovat yhdistelmä erittäin kompleksisista eri tekniikoista ja niihin ollaan yhdistämässä internet, video- ja TV tekniikkaa. Nykyään puhelimeen ja puhelintekniikkaan liittyy tuhansia patentteja. Ilmeisesti puhelin kehittyy monipuoliseksi kommunikointikeskukseksi ja melkoisella varmuudella voidaan sanoa, että matkapuhelin 20 vuoden kuluttua on jotain sellaista, jota emme tämän päivän tietämyksellä osaa kuvitella. Samoin tulee kasvamaan edelleen tähän ihmisten välistä vuorovaikutusta auttavaan laitteeseen liittyvien patenttien lukumäärä.

Puhelimen historian ensimmäiset vuosikymmenet ei juurikaan kiinnitetty huomiota ulkonäköseikkoihin vaan pidettiin patentin antamaa suojaa riittävänä. Nykyään tilanne on aivan toinen, sillä myös puhelimen ulkonäön merkitys kaupallisessa mielessä on erittäin tärkeä, onhan se ostajalle näkyvä asia. Niinpä valmistajat suojaavat puhelimiensa ulkomuodon mallisuojausta hyväksi käyttäen. Voi siis sanoa, että puhelimeen liittyy loputtomasti patentilla tai muulla tavalla suojattavia asioita.